keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Metsää ja puita, kameramaalauksia

Olen viime aikoina harrastanut melkoisesti luovaa kuvausta, kameramaalauksia. Haen erilaisia tunnelmia ja tuntemuksia, mielentiloja.
Koska kamerassani ei ole mahdollista ottaa päälekkäiskuvia, niin täytyy tyytyä siihen mitä on ja yrittää löytää sellaisia kuvaustapoja, joilla saan tavoittelemani vaikutelman aikaiseksi.
Kuviin en lisää enkä poista mitään, joten ne on juuri sen hetkisiä impressionistisia kuvia.

Aika paljon tulee kuvattua metsää ja puita, varmaankin siihen on syynä juuri valo, jota puut rajaavat ja joka siivilöityy runkojen lomitse. Metsä vaikuttaa syvästi ajatuksiin ja tuo jo itsessään erilaisia vahvoja tuntemuksia.


" Metsän syli "



" Metsän salaisuus "



" Unessa "



" Kutsu "


 
" Hiljaisuus "


tiistai 27. lokakuuta 2015

Syyskuun sutinat Varanginvuonolla

Syyskuu hujahti ohi, niin kuin noilla kuukausilla tahtoo olla nykyisin tapana. Joitakin reissuja tuli tehtyä, yksi pitempi. Se pitempi alkoi Nellimen viikolla ja jatkui sitten Varanginvuonolle. Retkikumppani vain vaihtui, voi melkein sanoa, että vaihdoin lennosta. Kun Nellimestä palailtiin Oulua kohti, niin Sodankylän jälkeen vaihdoin tavarat toiseen autoon ja takaisin pohjoiseen, Kaamasen kautta vuonolle.

Alla olevat kuvat Varangilta.



Norjalaiset porot auringonlaskun aikaan.
Ajettiin Berlevågin, kun huomattiin isoja porolaumoja tundralla, niitä ei Suomen puolella näe. Aika arkoja ovat porot Norjassa, oman kokemuksen mukaan.




 Kuvat nyt ei ole mitenkään aikajärjestyksessä, sillä tämä on Tenon varrelta, vuonolle mennessä.




Oltiin jo kotimatkalla, kun pysähdyttiin Nessebyn kirkolle. Oli laskuveden aika ja sumu kierteli ja vaelsi, jostain pilkahti aamuaurinkoa.




Nessebyn rannoilla oli joitakin viipyileviä muuttolintujakin.
Nämä kaksi tepastelivat kuin kaverukset kahdestaan, vaikka erilajia ovatkin. Seura on yksinäiselle tervetullutta, aina ei sovi nuukailla.



Matkalla Hamningbergiin mentäessä pysähdyttiin ihailemaan kaunista hiekkarantaa, johon Jäämeren raikkaat aallot löivät.




Vuono tarjoili hienoja valoja pitkin matkaa. Säät eivät kyllä olleet parhaat mahdolliset, mutta sitä kiitollisimpia oltiin, kun kohdalle sattui sopivasti valoa ja sumua.

Toisaalta, nähtiinpä Varanginvuono uudessa valossa!