perjantai 9. joulukuuta 2016

Vuosi lähenee loppuaan

Pari fasaanikanaa on aika kesyksi tulleet. Kun kuulevat, että on uutta ruokaa tulossa, niin juoksevat paikalle vauhdikkaasti.
Jutella voi ja rauhallisesti puuhastella, mutta jos tekee liian äkkinäisiä liikkeitä, niin juoksevat kauemmaksi. Tulevat kuitenkin takaisin kun kutsuu. Siinä ne tepastelee jalkojen vieressä ja noukkivat maasta syötävää.





Punatulkkujakin näkee ruokailupaikalla, mutta vain muutamia, eivät ole mitenkään runsaslukuisa. Taas jäi ne pihlajanmarjat keräämättä, jäivät puihin ja rastaat ja tlhet popsivat suihinsa alta aikayksikön.
 




Orava kyllä vierailee päivittäin ilona.
 



Joulukuussa olen sitten kuvaillut näitä kameramaalauksia. 
Aurinkokin on kyllä pilkistellyt ja suonut oranssinkeltaista valoaan, josta en muuten pidä ollenkaan, se ahdistaa. Mielummin nautin hämäryydestä ja tunnelmasta, mitä se antaa.











Hyvää Joulun odotusta kaikille !







torstai 29. syyskuuta 2016

Syyskuun lintuja

Olen aloittanut ruokinnan ja nämä kolme ensimmäistä on kuvattu siitä " Luontostudiosta ".
Onhan siellä lajeja käynyt muutama enemän, mutta jätetään ne vielä myöhemmäksi.












Tilhet olivat tälle päivälle mukava yllätys. Niitä oli aika iso parvi ja putsasivat mustaorapihlajan melko puhtaaksi.
Laitankin näistä helisijöistä useamman kuvan, olihan niitä sen verran enemmän kuin noita edellisiä.

 








keskiviikko 31. elokuuta 2016

Illan tummat tunnelmat

Tummia sadepilviä kerääntyi taivaalle peittäen auringonlaskun. Hieman satoi ja ukkonenkin kaukana kumahteli vaimeasti. Taivaanrannassa hieman hiillosta, hiljaista, järvikin kuin odotti. Hiljaisuuden rikkoi silloin tällöin kurkien huudot, kun ne tervehtivät saareen saapuvia lajitovereitaan. Vielä pitkään sen jälkeen, kun saapujat olivat laskeutuneet puiden suojaan, kuului huutoja. Kurkia saapui, niin kauan kuin valoisaa riitti, muutaman yksilön ryhmissä ja konsertti kasvoi.
Sitten tummat pilvet peittivät taivaan ja vain jokin yksittäinen korvia huumaava huuto kajahti, kunnes kaikki vaimeni. Saapui hiljainen yö.











tiistai 30. elokuuta 2016

Värikylpyjä


Eilen sain herätyksen "Siellä on nyt sumu", olin ylhäällä melko nopeaan. Vaatetta yövaatteiden päälle, sillä en halunut hukat aikaa turhaan pukeutumiseen. Valo, sumu ja ne värit vaihtuvat, muuttavat olomuotoaan jatkuvasti.

Onneksi ranta on lähellä, niin ei tarvinnut hukata hetkeäkään. Kuvia napsin tiuhaan ja alla niistä joitakin.

















 






tiistai 2. elokuuta 2016

Pohjan akan äpärä




Polkulaisten karhukuvausretki Kuusamoon 15.7-17.7.2016

Pohjan akan äpärä
Karhu ja karhun olemus on kiehtonut kautta aikojen ihmismieltä.
Sitä on palvottu ja kunnioitettu, metsästetty ja pelätty. Karhusta on paljon myyttisiä kertomuksia ja se on saanut pohjolan petojen joukossa erityisaseman, joka vielä nykyisinkin on voimissaan, jossain määrin. Luin, että karhun nimi olisi ollut alunperin Metsä. No, nimityksiä tällä nallukalla on paljon ja sehän osoittaa, että karhu on jotain erityistä.

Karhu on suomalaisten vanhin jumala, itse äitijumala. Vai onko?





 "Väki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli: 'Miss' on otso syntynynnä, rahankarva kasvanunna? Tokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa? Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: 'Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla! Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien." (Kalevala: Kuudesviidettä runo)




 " Villainen sinun isäsi, villainen sinun emosi, villainen otus itsekin " (Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, Karhun sanoja, 118)




 " Kun karhu on nostettu, niin se on paha karhu "




 " Mikäs pantihin nimeksi? lullamoinen, lallamoinen, Karva kaunis röyhetyinen, Mesikämmen källeröinen " (Suomen
kansan muinaisia loitsurunoja, Karhun synty, 278 )




 " Ohtoseni, ainoiseni, mesikämmen kähköseni, tunge pääsi turpeeseen, mätä mättään koloon, jottei karja kummastuisi,
vikoisi emännän vilja astuissa ahon sivua, ahon viertä viilettäessä "
(Aalto S., 2001, Suuri eläinystävän kirja, s. 178)




 Hongatar sinun isäsi,
Tuonetar sinun emäsi,
hongikosta sinun sukusi,
Hongatar sinun sukusi,
metsän ukko halliparta,
metsän kultainen kuningas,
Petäjättären pesästä,
Hongattaren huonehesta.
(Köyhät Ritarit & Primo, 1986)




 " Onhan se vähän outoa huvia,
kun karhut ottavat valokuvia
Yhdessä kuvassa on korvat,
yhdessä on kuono,
yhdessä on tassut,
yksi on muuten huono






Yhdessä on polvi,
yhdessä hännänpää,
yhdessä on napa
– eikä tämän enempää."
– Hannele Huovi –


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Viikonlopun ötökkäkuvauksia



Herukkaperhonen ja herukkaperhosen koteloituva toukka. Toukka kylläkin on kuvattu viikkoa aiemmin ihan eri paikkakunnalla.




Rannan putkikasvustoa.





Ritariperhosen toukka ja alla itse perhonen, joka liihotteli juhannuksena juuri noilla samoilla paikoilla. Varmaankin samaisen jälkeläinen tai olihan niitä toinenkin, hiukan pienempi.
Muurahaisia kulki ympärillä, mutta jättivät nämä toukat rauhaan, jospa noita kauniita perhosia saisi ihailla joskus enemmänkin.
 





Leppäkertuilla oli hyvät oltavat, sillä kirvoja on riittänyt. Enpä ole pitkään, pitkään aikaan nähnyt pirkkoja yhtaikaa näin paljon, kuin viikonloppuna Maaningalla.


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Karhukuvausta ja katselua


Kuusamon nalleja kuvaamassa 15.7-17.7, ja olihan niitä nallukoita, parhaimmillaan 12 näköpiirissä. On se helppoa tuo petojen kuvaus, istut mukavasti kuvauskopissa, joka ei kylläkään ole koppi. Tilaa on usealle henkilölle, kerrossänky levähtämiseen, wc ja mukavat, selkänojalliset, pehmusteiset penkit.
Vaarat siintävät ja nallet rämpivät kuvauskoppien edessä suolla. Hyvät on oltavat karhuillakin, sillä niille tarjoillaan, niin kalaa kuin liharuokaakin ja ruoka-astioissa oli tarjolla varmaankin kasvisruokaa.
Karhuja tuli ja meni, ruokailu sujui ilman yhteenottoja, sillä kaikille riitti evästä. Tuota näytelmää katsoessa, joku tuumasikin, että ovat kuin lehmät laitumella.

Käytiin Ranualla edellisellä viikolla ja siellä muutama karhu makoili kylläisenä, mutta Kuusamossa saatiin karhuihin tutustua välillä muutaman metrin etäisyydeltä ja silloin kamerat rallattivat.

 



Karhujen lisäksi nähtiin runsaasti kotkia, varsinkin sunnuntain aamutunteina. Kotkat olivat arkoja, eivät uskaltaneet laskeutua maahan haaskalle. Kojuissa hääräs ihmisiä läpi yön ja liikettä oli varmaankin noiden uljaiden lintujen mielestä liikaa.
Korpit ronkkuivat ja lokkiparvikin vieraili pitkään.







Tämä nuori nallukka pysytteli hieman syrjemmällä saman kokoisen kaverinsa kanssa, liekö sisaruksia. Kun isommat lajitoverit olivat kauempana, niin kävivät nappaamassa jonkin suupalan ja ryntäsivät metsän suojaan syömään. Ei tarvinnut näiden nälkäisenä elellä, ruokapuolesta huolehtivat ihmiset.








Karhut ovat ilmekkäitä kavereita ja kahdella jalalla seistessään niin ihmismäisiä. Kun vatsa oli täynnä, nallukoiden ilmeet olivat lempeät ja näytti, kuin suupielissä olisi karehtinut hymy.




Kuvia kertyi hieman toista tuhatta, mutta ei ne kuvat loppujen lopuksi niin tärkeitä, vaan se kokemus ja kyllähän ne kuvat piirtyivät mieleen, äänet sekä tuoksut.  
Koettiin yksi kesäinen yö karhujen kanssa, auringonlaskusta nousuun. Siihen asti, kun karhut vetäytyivät sulattelemaan ateriaa päivän ajaksi, kunnes heräsivät ja uudet syöminkit saattoivat alkaa.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016