tiistai 8. maaliskuuta 2016

Helmikuinen kuvausretki Båtsfjordiin

Kyllä tuo aika on liukas liikkeissään. Päätin, että pidän tätä blogiani aktiivisena postaten tiheään, mutta aina tahtoo unohtua.
Tässä kuitenkin kurkistus Båtsfjordin retkeen, joka oli tuossa helmikuun lopussa.
Oltiin kolme yötä Båtsfjordissa ja pari Suomen puolella. Säät olivat mainiot, jos nyt ei muistella Norjan viimaa ja matkamuistona saatuja valonarkoja silmiä. Silmät kyllä ovat palautuneet jo suhtkoht ennalleeen ja viimasta ei ole kuin muisto, jos sitäkään.















Satamassa hyöri ja pyöri, lensi ja sukelsi melkoisesti lintuja. Kyhmyhaahkoja oli runsaasti, allihaahkoja, haahkoja, allit huuteli nimeään ja rantarotat, siis merisirrit, hääri rannoilla. Lokkien äänet soi kaiken yllä. Lintuja oli ja niillä taisi olla jo kevät ja pesintä mielessä, ainakin allien kutsuista päätellen.




Kuvattavaa oli ja niitä kuvia tulikin melkoisesti.
Satamassa majaili isoja laivoja, jotka odottivat jotain, tai sitten niitä kunnostettiin tulevaa varten. Silloin tällöin jokin pieni kalastusalus saapui tai lähti.

Päivät kuvattiin ja sitten majapaikassa hieman levähdettiin ja pimeän tultua alkoi reposten metsästys, joka ei ollut vallan ongelmatonta.
Yhtenä yönä, ajettuamme liian ylös tietä myöten, jouduimme sumuun. Tiellä kääntyminen ei ollut mitenkään yksinkertaista, kun ei nähnyt eteen eikä taakse ja aina silloin tällöin auto ilmestyi pimeästä ja sumun keskeltä. Teiden reunoilla ei ollut levennyksia, kunnes tuli vastaan sellainen leveämpi kohta, johon oli pysäköity autoja, siinä lopulta sai auton käännettyä ja taas puotettiin alas, kohti selkeämpiä maisemia.
Oliko autot tunturissa asujain, mökkiläisten vai poromiesten, asia jäi kyllä epäselväksi osittain. Viikonlopun lähestyessä autoja oli enemmänkin ja paikoissa, joissa näkyi mökkikyliä. Ihmiset saapuivat rentoutumaan laakeille, lumisille tuntureille, joilla ei puita eikä pensaita näkynyt.

Revontulet oli aika vaisuja, mutta kuitenkin joitain valoja pohjoisen taivaalla nähtiin ja kuu leikki kanssamme, joka ilta. Noustessaan tunturien takaa se oli punainen ja vajaa, kipusi korkeammalle, välillä tuntui laskevan jonkin tunturin taa ja hetikohta kurkisteli piilostaan öisiä kulkijoita.









Ei ollut säädöt oikein kohdillaan kamerassa, mutta saattoi tuo ilmakin tehdä tepposet. Pakkasta oli jonkin verran toista kymmentä, ilma kostea ja jäätävä vinkka, joka sai aikaan kameran ja jalustan pintaan nopsasti jäisen kuorrutuksen. Hieman outo tunnelma, kun kuu punertavana loisti takaa.


Tie Tanasta Båstfjordin oli hyvässä kunnossa, vaikka menomatkalla saatiinkiin kivuta sumussa korkeuksia kohti. Siellä taivaanlaella sitten avautuikin huikaisevan kirkas maailma, valkeutta kaikkialla, olisi vaatinut kyllä aurinkolasit.

Pilvet leijailivat maiseman yllä, mutta niidenkin yläpuolella loisti säkenöivä aurinko.



Matkalta tarttui kennolle paljon kuvia ja tässä alla niistä joitakin, kaikki ovat Varangin niemimaan talvisesta luonnosta.















6 kommenttia: