maanantai 25. heinäkuuta 2016

Viikonlopun ötökkäkuvauksia



Herukkaperhonen ja herukkaperhosen koteloituva toukka. Toukka kylläkin on kuvattu viikkoa aiemmin ihan eri paikkakunnalla.




Rannan putkikasvustoa.





Ritariperhosen toukka ja alla itse perhonen, joka liihotteli juhannuksena juuri noilla samoilla paikoilla. Varmaankin samaisen jälkeläinen tai olihan niitä toinenkin, hiukan pienempi.
Muurahaisia kulki ympärillä, mutta jättivät nämä toukat rauhaan, jospa noita kauniita perhosia saisi ihailla joskus enemmänkin.
 





Leppäkertuilla oli hyvät oltavat, sillä kirvoja on riittänyt. Enpä ole pitkään, pitkään aikaan nähnyt pirkkoja yhtaikaa näin paljon, kuin viikonloppuna Maaningalla.


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Karhukuvausta ja katselua


Kuusamon nalleja kuvaamassa 15.7-17.7, ja olihan niitä nallukoita, parhaimmillaan 12 näköpiirissä. On se helppoa tuo petojen kuvaus, istut mukavasti kuvauskopissa, joka ei kylläkään ole koppi. Tilaa on usealle henkilölle, kerrossänky levähtämiseen, wc ja mukavat, selkänojalliset, pehmusteiset penkit.
Vaarat siintävät ja nallet rämpivät kuvauskoppien edessä suolla. Hyvät on oltavat karhuillakin, sillä niille tarjoillaan, niin kalaa kuin liharuokaakin ja ruoka-astioissa oli tarjolla varmaankin kasvisruokaa.
Karhuja tuli ja meni, ruokailu sujui ilman yhteenottoja, sillä kaikille riitti evästä. Tuota näytelmää katsoessa, joku tuumasikin, että ovat kuin lehmät laitumella.

Käytiin Ranualla edellisellä viikolla ja siellä muutama karhu makoili kylläisenä, mutta Kuusamossa saatiin karhuihin tutustua välillä muutaman metrin etäisyydeltä ja silloin kamerat rallattivat.

 



Karhujen lisäksi nähtiin runsaasti kotkia, varsinkin sunnuntain aamutunteina. Kotkat olivat arkoja, eivät uskaltaneet laskeutua maahan haaskalle. Kojuissa hääräs ihmisiä läpi yön ja liikettä oli varmaankin noiden uljaiden lintujen mielestä liikaa.
Korpit ronkkuivat ja lokkiparvikin vieraili pitkään.







Tämä nuori nallukka pysytteli hieman syrjemmällä saman kokoisen kaverinsa kanssa, liekö sisaruksia. Kun isommat lajitoverit olivat kauempana, niin kävivät nappaamassa jonkin suupalan ja ryntäsivät metsän suojaan syömään. Ei tarvinnut näiden nälkäisenä elellä, ruokapuolesta huolehtivat ihmiset.








Karhut ovat ilmekkäitä kavereita ja kahdella jalalla seistessään niin ihmismäisiä. Kun vatsa oli täynnä, nallukoiden ilmeet olivat lempeät ja näytti, kuin suupielissä olisi karehtinut hymy.




Kuvia kertyi hieman toista tuhatta, mutta ei ne kuvat loppujen lopuksi niin tärkeitä, vaan se kokemus ja kyllähän ne kuvat piirtyivät mieleen, äänet sekä tuoksut.  
Koettiin yksi kesäinen yö karhujen kanssa, auringonlaskusta nousuun. Siihen asti, kun karhut vetäytyivät sulattelemaan ateriaa päivän ajaksi, kunnes heräsivät ja uudet syöminkit saattoivat alkaa.